Näillä sivuilla kerrotaan erilaisista suosituista joukkuelajeista sekä siitä, miten näiden lajien kautta lapset ja nuoret voivat jopa oppia tärkeitä elämässä tarvittavia asioita. Sivuillamme pureudutaan myös siihen, kuinka Suomessa ei harrastusten osalta enää voida puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta, vaan rahalla saa, ja monen perheen rahat eivät välttämättä riitä lapsen harrastuskuluihin – ainakaan kilpaurheilutasolle mentäessä. Tähän epätasa-arvoon ovat monet kiinnittäneet huomiota ja moni huippu-urheilija on alkanut tukea sellaisten lasten ja nuorten harrastamista, jotka tulevat vähävaraisista perheistä. Tällainen ele lämmittää mieltä, mutta tällaista toimintaa toivoisi toki olevan enemmänkin, niin ettei yhdenkään lapsen tai nuoren harrastaminen tai harrastuksessaan eteneminen jäisi enää kiinni perheen varallisuudesta.
Usein unohdetaan se, että varallisuuden lisäksi lapsen kilpaurheilu sekä huipulle pyrkiminen vaatii vanhemmilta myös aikaa ja sitoutuneisuutta. Myös tässä asiassa lapset voivat olla kovin epätasa-arvoisessa osassa. Toisinaan saattaa olla jopa niin, että ne, joilla on varaa, ei ole aikaa ja päinvastoin. Voisikohan tässä piillä eräs ratkaisuvaihtoehto tähän tilanteeseen? Ratkaisu, jossa osa vanhemmista voisi maksaa lapsensa harrastamisen rahalla ja osa omalla ajallaan. Monessa harrastuksessahan tarvitaan erilaisia tukijoukkoja ja ehkä vanhemmille voisi olla käyttöä tällaisissa tehtävissä.
Jalkapallo on Suomessakin suosittu laji, vaikka maatamme voitaneenkin pitää jääkiekon luvattuna maana. Jalkapallo on eräs näistä lajeista, joka on kilpaurheilutasolle mentäessä melkoisen kallis harrastus. Jo melko nuoret lapset matkustavat usein useita kertoja vuodessa pelaamaan joukkueensa kansssa ulkomaisille kisakentille, mikä tietysti aiheuttaa kuluja. Kuluja aiheuttavat myös erilaiset maksut, joita aiheuttavat niin valmennuskulut, matkakulut, vakuutuskulut, vaatekulut kuin tarvikekulutkin.
Kaikki pelaa
Suomalaisesta junnujalkapallosta on tuttu Kaikki pelaa -periaate, joka tarkoittaa siis sitä, että jokaisen joukkueen pelaajan tulee saada pelata yhtä paljon riippumatta tämän taidoista. Tämä periaate on kaunis ja muistuttaa meitä jälleen mahdollisuuksien tasa-arvosta. Kuitenkin voidaan kysyä, että toteutuuko tämä periaate todella suomalaisilla junnujalkapallokentillä? Valitettavan usein tuntuu siltä, että valmentajat peluuttavat kovin mielellään eniten juuri niitä parhaimpia ja lupaavimpia pelaajia ja että ainakin tällaisia pelaajia käytetään erityisen mieluusti erityisen vaikeissa paikoissa. Tuntuu siltä, että voittaminen on päätavoite myös valmentajilla ja myös lasten jalkapallon saralla.
On ollut myös valitettavaa lukea yhä toistuvasti lehdistä, kuinka vanhempien ja valmentajien tunteet ovat kuumenneet kentän laidalla junnujalkapalloa pelattaessa. Osa yhteenotoista on ollut jopa väkivaltaisia ja osa on vaatinut poliisin selvittelyä. Tällainen käytös ei kuulosta urheiluhengen mukaiselta eikä ainakaan Kaikki pelaa -periaatteen mukaiselta.
Toisaalta voidaan kysyä, onko samanlainen periaate voimassa myös muissa lasten harrastuksissa ja joukkuelajeissa? Saavatko kaikki joukkuelajeja harrastavat lapset kokea harrastuksensa kautta onnistumisen elämyksiä ja saavatko ne taidoiltaan kaikista heikoimmatkin ottaa osaa peleihin tasa-arvoisina joukkueen jäseninä? Vai käykö todellisuudessa niin, että lahjakkaimmat pelaavat ja heikoimmat pelaajat valloittavat vaihtopenkit?
On lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta tärkeää, että hän saa kokea onnistumisen elämyksiä, mutta oppii myös sietämään pettymyksiä. Tämä vaatii joukkuelajien valmentajilta tarkkaa pelisilmää sekä herkkyyttä oppia tuntemaan valmennettavansa. Hyvä valmentaja voi auttaa kohottamaan lapsen tai nuoren itsetuntoa ja tämä voi tapahtua hyvin vaivihkaisella tavalla. Huono valmentaja sen sijaan saattaa lytätä jopa vahvan itsetunnon omaavan lapsen tai nuoren omanarvontuntoa. Tästä syystä lasten ja nuorten parissa työskentelevien valmentajien koulutukseen tulisikin kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota myös psyykkisen valmennuksen kannalta. Jos esimerkiksi valmentaja käyttää vastapuolen pelaajista halventavia nimityksiä, millaisena esimerkkinä hän toimii lapsille? Tällaista toimintaa kuitenkin näkee valitettavan usein junnujoukkueiden valmentajien taholta. Tähän pitäisi saada aikaan muutosta!
Kiitos Netticasino 24, jotka auttoivat rahoitusta projekteihimme.